torstai 4. heinäkuuta 2013

Joni tappoi Kultaisen Harmonikan


Haluan lukijoitteni hymyilevän! No, jonkinlainen irvistyskin kelpaa, ainakin aluksi ;)

Kirjoitan päivän höpöjä, mitkä ovat jotain sellaisia asioita, jotka ymmärrän tahallani väärin, tai sitten en ymmärrä niitä ollenkaan. Päivän höpöt ovat aina jollain tavalla kytköksissä mediaan.


Otsikko Keskipohjanmaassa 4.7.2013
"Haapajärvinen Joni Stein voitti Kultaisen Harmonikan"

Uutisotsikon luettuani arvelin ensin, että Joni on tehnyt jotain todella merkittävää, kuten keittänyt velliä, mistä hän olisi saanut palkinnoksi Kultaisen Harmonikan. Välittömästi tämän jälkeen mieleeni nousi kuitenkin Severi Pilliperän elokuva Tappajahaitari, missä päähenkilö monen jännittävän vaiheen jälkeen voittaa jo edellä mainitun, pelottavan, Tappajahaitarin.

Harmonikkaa säilytetään yleensä hienossa kotelossa. Sitä, siis Harmonikkaa, ei voi missään tapauksessa päästää vapaaksi, koska muuten se voisi hyökätä normaalien ihmisten kimppuun. Vain hyvin harjoitelleet soittajat* uskaltavat ottaa Harmonikan kotelosta. Kotelon suojaus ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan vahvan kotelon lisäksi Harmonikan palkeet on lukittu kahdella lujalla nahkaremmillä, jotka soittava vapauttaa vasta estradilla, päästäen Harmonikan valloilleen.

Luulen, että Ikaalisissa oli kyseessä samantyyppinen taistelu, kuin Tappajahaitari–elokuvassa. Olen itsekin nähnyt, ja KUULLUT, muutaman vastaavan taiston. Niissä Harmonikka, oli se sitten Kultainen tai ei, yrittää kietoa itsensä soittajan ympärille ja kuristaa sen. Samaan aikaan Harmonikka, jota myös Hanuriksi, Haitariksi, Kurtuksi ja Pirunkeuhkoksi kutsutaan, päästelee palkeistaan mitä hirvittävämpiä ääniä, yrittäen pelottaa ja lamaannuttaa soittajan, joka puolestaan yrittää kutittaa Harmonikan hengiltä. Taistelun aiheuttama melu on suorastaan hirvittävää, jota peittämään käytetään joskus jopa satapäistä sinfoniaorkesteria. Olen havainnut, että mitä vikkeläsormisempi soittaja on kyseessä, sitä paremmin hän Hanuria vastaan yleensä taistelussa pärjää.

Taistelu Harmonikkaa vastaan on todella rankkaa, minkä voi päätellä myös siitä, että soittajat ovat hyvin hengästyneitä ja hikisiä soittourakkansa jälkeen. Soittajalle on tärkeää, että hän saa säilytettyä kutitusrytminsä, mitä hän voi yrittää ylläpitää polkemalla jalkaa. Tämä ei ole dopingia. Toinen taistelussa havaittava piirre on soittajan huojuminen, mikä vaikeuttaa Harmonikkaa saamasta soittajasta kunnollista kuristusotetta. Vain vahvimmat ja taitavimmat selviävät voittajina, kuten kävi myös Kultainen Harmonikka -kilpailussa.


*Harmonikantappajaritarista yleisesti käytetty nimitys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti